keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Kesäyö

Mulle ei oo tapahtunut mitään ihmeellistä. Mikolle ei oo tapahtunut mitään ihmeellistä.
En oo vaan jaksanut kirjotella, ei oo ollu sellasta fiilistä. Ei just nyt edes "Jeee Mikko on ihana"-fiilistä.

Voi johtua siitä, että molemmilla on ollu kauheesti muuta tekemistä ja mietittävää, ettei olla paljoa keretty näkemään.
Mikolla on ollu isoja duunijuttuja, mulla ollu rästiin jääneitä kouluhommia, kavereita, bileitä ja himasta poismuuttamisen selvittelyä. Iskä on lämmenny jo aika hyvin sille ajatukselle, äiti taas ei. Vituttaa sen vastaanhankaaminen, miks mä en muka vois muuttaa. Se ei oo osannu perustella tota kysymystä tarpeeks järkevästi ja se on raivostuttavaa.
Turhaa asemansa hyväksikäyttämistä, tyyliin "siks koska mä voin tehdä ja sanoa näin, ilman mitään järkevää syytä tai perustelua, etkä sä voi asialle mitään, lälläslää".

Vituttaa myös normaalia enemmän se, että Mikko puhuu sen perheestä -vaikkakaan ne puheet ei aina oo kovin posiitivisella mielellä puhuttuja. Lapsista puhuminen on ok (niistä se ei kyllä koskaan puhu mitään kovin pahaa), mut mä en oikeasti jaksa kuunnella tilitystä siitä, kuinka sen vaimo vaahtoaa ärsyttävyyteen asti niiden ulkomaanreissusta - siitä, jolle mun ja Mikon piti lähteä, ei vaimon ja pentujen.

Nähtiin tänään aamupäivästä pitkästä aikaa. Käytiin kahvilla, paitsi etten mä juo normikahvia, joten otin cappuccinon.
Oltiin molemmat ihan vainoharhasina koko sen näkemisen ajan, eikä keskitytty kunnolla toisiimme.

Sitä edelliskerralla nähtiin viimeviikolla kun käytiin yömyöhään ajelulla. Pysähdyttiin yhden järven rantaan istuskelemaan, vaikka yöllä olikin ihan helvetin kylmä. Onkohan musta tulossa tunnevammanen, kun yleensä olisin ollu ihan sulaa vahaa siitä, et mies on romanttinen?
Mikko tarjos mulle sen takkia ja otti mut kainaloonsa tärisemään -ihanku about kaikissa oksettavan kliseisissä rakkausleffoissa-, mut se ei tuntunu musta miltään.

En taas tajuu itteeni tai ketään muutakaan. Luulis et kesän lähestyessä ihmiset piristyy ja on ilosia, mut mulle on tainnu iskee joku myöhästynyt kaamosmasennus. Mikään ei oikein tunnu miltään. Oon jotenki ihan hukassa kaiken kanssa, vaikka mä kyllä tiedän mitä tunnen ja haluan, mut silti mä en kuitenkaan tiedä tai tunne.
Teoria ja käytäntö on menny niin vitusti sekasin keskenään.

No, eiköhän tää tästä. :) Lähenevä kesäloma, aurinko, rusketus, bileet, niiden luulis saavan mun mielialan nousemaan.

Istuin hämärässä alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan.
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."
Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä.

Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.

Herään rannalta, on yö kirkkaampi päivää valopisteet taivaalla liukuvat aamuun.
Olen unohtanut mistä tähän kuljin, verhoudun unohduksen kaapuun.
Vaan muistan ilmalaivueita, taivaanrantaan lentäneitä.

Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.

Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan.
Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa.
Näen valot taivaalla, ja juoksee selässä kylmiä väreitä.

Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.


Pariisin Kevät - Kesäyö

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Kuka päättää ketkä saa onnistua?

Sanot, että joskus vuosien päästä
meillä on aikaa niin paljon
että voidaan heittäytyä siihen kellumaan


Odotanko turhaan sua sittenkin
Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin



Tulin just Mikon kanssa ajelemasta. Päästiin lähtemään, kun sen vaimo oli lasten kanssa jonkun tuttavan synttäreillä.
 Mikko ajo tänään ensimmäistä kertaa tänä kesänä sen megasiistillä moottoripyörällä ja mä sain olla kyydissä. Ai että sitä vauhdin huumaa, mäkin haluun oman pyörän et päästäis ajaa Mikon kanssa kilpaa! :D Tosin mulla ei oo omia ajokamppeita ja kypärää yms, joten jouduin lainaamaan sen vaimon yli-isoja kamoja, mut oli nekin parempia ku ei mitään.. Mulla oli vaan niin cool olo siinä kyydissä ollessa kun alla oli älyttömän hieno pyörä ja kuskina komee mies.


Mikko kerto tänään, et ne on lähdössä koko perheensä voimin kesälomareissulle ulkomaille. Mua ärsyttää, kun meidän piti sen kans lähtee ulkomaille, ja tää voi nyt pahimmassa tapauksessa tarkottaa sitä, ettei me voida sen kans lähtee ku ihana vaimoke tyyliin pakottaa Mikon lähtemään sen ja lasten kanssa.. Tiedän, et Mikko mielellään viettää aikaa sen lasten kanssa, mut..
Ei se kuitenkaan kyl kovin innostuneelta niiden reissusta vaikuttanu olevan ja se sano, et tää on niiden viimenen yhteinen reissu, joten mun pitäis yrittää vaan ymmärtää. Yritän joo, mut silti en vaan pysty.

Tälläset niiden yhteiset ihqut perhereissut vaan horjuttaa mun mielestä meidän yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia. Tiedän, ettei Mikolle tuu olemaan helppoa erota vaimostaan ja alottaa uus elämä, mut eikai tälläset perhereissut paljoa helpota tulevaa tilannetta ajatellen?
Oon yrittäny vihjailla sille hienovarasesti, et yrittäis nyt ainakin vaimostaan mahdollisimman paljon erkaantua ja kyl se niin on tehnykki, mut ei kyl tarpeeks.. Tai siis just tulevaisuutta ajatellen, ei oo mun mielestä hyvä tollaset lomat niiden perheen kesken, joka kuitenkin kohta menee ihan uusiks kokoonpanoltaan.

Kai Mikko sit käy jotain henkistä eroprosessiä läpi kokoajan ja yrittää ehkä fiilistellä jotain niiden hyvien vanhojen aikojen kunniaks, ennenkun niiden yhteinen aika loppuu kokonaan. No, en tiiä. Vaikee sanoo, ku ei voi päästä toisen päänsisälle tutkii sen todellisia ajatuksia, mut näin mä luulen et tää asia menee.

Miksei mulla vois olla aikakonetta, jolla päästä nappia painamalla ajassa eteenpäin? Haluisin itsekkäästi sanottuna saada vaimon pois kuvioista pyörimästä ja vaatimasta Mikolta millon mitäkin. Tekis niin mieli avautua kaikista sen jutuista, mitä se on keksiny Mikon ostettavaks ja hankittavaks, mut ehkä parempi että pidän ne omana tietonani.

Vituttaa nää fiilikset, kun mustasukkailen ja ärsyynnyn Mikon vaimosta ja lapsista, vaikka tiedän sisimmässäni ettei ne ns. "haittaa". Tiesin kyllä alusta asti mihin lähden mukaan mut silti ajoittain en pysty olemaan välittämättä niistä. Tuntuu, et kokoajan tulee jotain ihme juttuja, jotka sotkee tätä..

Tekis vaan mieli pakottaa Mikkoo valitsemaan joko niiden reissun tai mut. Tiedän, et se jotenkin sais peruttua sen reissun, jos tosiaan niin vaatisin, mut siitä tulis taas niin kauheet riidat meidän välille, etten jaksais kyl sitäkään.
Parempi vaan purra hammasta ja antaa niille se ulkomaanmatka. -_-



sunnuntai 13. toukokuuta 2012

I follow rivers

Kiva viikonloppu takana. :)

Tulin just himaan, oltiin Mikon kanssa koko iltapäivä yhdessä. Ette usko mitä tehtiin; HEITETTIIN TALVITURKIT! :D
Voin muuten kertoo et vesi oli vielä ihan helvetin kylmää, vaikka mentiinkin suoraan saunasta uimaan.

Oltiin siis Mikon kanssa niiden sukulaisten mökillä, kun Mikon vaimo lapsineen oli vaimon äidin luona, joka asuu kauempana. Mikon sukulaisten mökki oli tyhjillään, eikä sinne ollu älyttömän pitkä matka, niin Mikko sit sai idean et lähetään sinne pariks tunniks hengailemaan, saatiinpahan ainakin olla siellä ihan rauhassa. Paistettiin siellä makkaraa, lämmitettiin sauna ja käytiin pika alastonuimassa, kun vesi oli niin jäätävää ettei siellä hullukaan pystyny olee parii sekunttii kauempaa :D

Mut oon kyl ylpee meistä, aika harva tähän aikaan vuodesta heittää talviturkkia kun jäätkin on vasta lähteny!

Kotimatkalla pysähdyttiin yhelle huoltsikalle vähän possuilemaan kun kaikki kaupat oli kiinni äitienpäivän takia. Tein aamupäivällä omalle äidille kakun, joka ei onnistunu ihan odotusteni mukaan, mut kyl se sille silti kelpas. Iskälle varsinkin :D Mikko pisti vähän isommalle ja anto äidilleen kylpyläviikonlopun lahjaks....

Mut joo, meillä menee taas hyvin. :) Itseasias paremmin kun koskaan, tässä ollaan just jännän äärellä kun isommat pyörät lähtee ihan just pyörimään.. :3 Ei siitä tällä kertaa sen enempää, en haluu hehkuttaa mitään etukäteen.

Mut tää oli nyt tällänen pikapostaus pitkän hiljaiselon jälkeen. Aattelin tulla vaan ilmottelee vähän kuulumisia ja toi järvessä uiminen oli niin hardcoree, että se piti päästä kertoo :D Nyt Jersey Shoren pariin!



tiistai 8. toukokuuta 2012

Dark Paradise

Moi.

Mulla on nyt tosi sekavat fiilikset. Oon eläny viikon verran ihme sumussa.

Meille tuli Mikon kanssa riitaa. Olin helvetin väsyny ja kiukkunen ja jotenkin mulla vaan napsahti. Vihaan joskus mun impulsiivisuutta! Se tuntuu liian usein aiheuttavan harmia ja ongelmia. En oo varma onks se just nyt aiheuttanu sitä.
Oikeestaan rakastan mun impulsiivisuutta ja inhoon tylsiä ihmisiä, jotka pohtii kaikkea liikaa.

Mun ja Mikon riidan johdosta menin taas tän mun jätkäkaverin luokse angstaamaan. En pystyny olee himassakaan kun äiti alotti ihan tosissaan mun kuumottamisen. Sillä on kuulemma oikeus tietää ala-ikäisen tyttärensä touhuista.
Se oikeus on mun käsissä ja mä evään sen siltä. Ahistaa kaikki painostaminen!

Mulla on ollu viimeaikoina helvetinmoinen riittämättömyyden tunne. Mikko on yleensä ymmärtäväinen sen suhteen jos mulle tulee noita fiiliksiä, mut nyt tällä kertaa se ei tuntunu yhtään ymmärtävän tai yrittäny lohduttaa/tyynnytellä mua tai jotain.
Se sai mut vitun vihaseks. Mä uhraan sen takia niin paljon! Mä oon pistäny sen takia peliin niin paljon isoja asioita, mun koko minuus on muuttunu sen takia, eikä se tuntunu antavan sille yhtään arvoo.

No, menin siis tän mun kaverin luokse. Se ihminen on yks harvoista, johon voin luottaa melkein 100 prossasesti. Se huomas et tarviin jotain piristystä ja tarjos juotavaa sen kallisarvoisesta kokoelmasta. :D Siinä me sit istuttiin sen kämpillä, juotiin, poltettiin röökiä sohvalla löhöillen (en oo alottanu vakituisesti polttaa) ja kuunneltiin helvetin tajunnänräjäyttävää musiikkia koko yö ja aamuun asti. Valvoin sinä aikana kolme vuorokautta putkeen. En tiiä johtuks mun nukkumattomuus riidasta Mikon kanssa, siitä et tälle kaverille kertominen ahisti vai niistä yhestä toisesta jutusta..

Niin siis, menin kertomaan tälle jätkälle kaiken musta ja Mikosta. Se ei suhtautunu mitenkää! Lupas pitää salaisuuden, oli valmis tekee verivalan mut musta ei ollu siihen :D.
Ei sitä vaan hetkauttanu toi tieto mitenkää, vaikka odotin jotain moraalisaarnaa tai halventavaa "oot huora"-katsetta tai jotai. Se vaan sano et teen miten ite parhaaks nään.

En voi uskoo tätä todeks. En käy nyt ihan täysil, sori. Mä oon pitäny tätä salaisuutta ihan helvetin kauan ja sit yhtäkkiä mä vaan purskautan sen ulos!! Ette usko sitä tunnetta ku saan puhuu omalla äänelläni, kertoo KAIKEN sensuroimatta.
Mä itkin, nauroin, jumitin, sekoilin puheissani. Mut mä sain kerrottua ja se kuunteli.

Tää blogi on nyt aivan mitätön! En tee tällä enää mitään. Asioista kirjottaminen tuntuu niin tyhmältä ja vaivaloiselta ku tässä ajassa mitä kirjotan, olisin puhunu ihan helvetisti enemmän ja ilmassut itteeni miljoona kertaa paremmin.

No mut joo, tässä sitä ollaan. Riidoissa Mikon kanssa. Oon aatellu nyt ottaa siihen vähän etäisyyttä, en jaksa nyt mitään! Haluun olla ja hengähtää vähän aikaa. On se yrittäny ottaa yhteyttä ja ihmetelly miksen vastaa, pyydelly ja anellu anteeks ja plaaplaaa. Ihanaa pitää sitä epätietoudessa.
Se tulee huomaamaan kuinka tärkee oon sille, kun se joutuu käymään sen menettämisen pelon läpi ja sen, etten ookkaan saatavilla, enkä tekemässä niinku se toivois.

Oon nyt tässä kotona käymässä. Oon ollu koulusta saikulla, keksin kauheen tekosyyn ja ihana terkkari anto saikkua et voisin todellisuudessa sekoilla tän jätkän luona. Eeeiih, kauheet morkkikset ku se terkkari on niin mukava tyyppi. :(

Mun elämä on just tällä hetkellä aika sekava ja outo mut ei se mitään. Haluun olla tässä tilassa hetken ja sit alkaa pistää paloja takas paikoilleen.
En tiiä onks tää joku sellanen...päätepiste?? Mietin nyt just äitille kertomista. Oon siinä mielentilassa et oon valmis ottaa sen reaktion vastaan, oli se millanen tahansa.

Loppuuun maaaailman ihanimman naisen biisejä, joita pakotin tän mun jätkäkaverin kuuntelee :DDD Oon kauheen ihana<3

http://www.youtube.com/watch?v=MT5sqF7SkzM
http://www.youtube.com/watch?v=AypvuzhVlrc

Kantsii kuunnella nää mielummi Spotifyssa. Nyt meen, moimooooi! :)





tiistai 1. toukokuuta 2012

Matkailu avartaa ;)

..vaikka pyörittiin ihan rakkaan kotimaamme sisällä, oli tän päivän reissu ihan mahtavan kiva!
Mikolla ei ollu tänää töitä ja sen vaimo ja lapset oli jossain omilla menoillaan, joten se kysy et lähdenks sen kanssa taas pienelle roadtripille, et käytäis jossain sen mielestä hienossa paikassa eväsretkellä.

Vaikka pieni krapulapeikko oli kylässä, niin tottakai mä pienestä huonosta olosta huolimatta lähdin ilomielin mun rakkaani mukaan, mä lähtisin sen kanssa vaikka maailman ääriin. :)

Keli ajelulle oli mitä parhain, käytiin tankkaa tankki täyteen, ostamassa vähän lisäeväitä mukaan ja niin me sit lähdettiin ajelulle ja huristeltiin yhteen suuntaan reilusti yli sata kilsaa. Radio pauhas ja takapenkin eväät (varsinkin äipän tekemät munkit, mmmm..*homer äänellä*) houkutteli! Mun kamera oli jääny laukkuun eilisen vappurientojen jäljiltä, joten otin muutamia kuvia teille ihasteltavaks. Löysin uuden kuvanmuokkausohjelman, koittakaa kestää mun superupeita kuvanmuokkaustaitojani. :D

Oltiin sillalla kävelemäs eväsretkipaikalle.
Munkkii ja limsaa <3

Kevään eka perhosbongaus! 



Pitihän meidän pelleillä munkin sokruilla :3

Hyi tuleeks muillekin tästä kuvasta ja muokkauksesta pahaolo? :S
Bongasin ihania joutsenia ja halusin niistä kuvan, mut sit kun Mikko kerto et ne voi olla vihasia ja hyökätä kimppuun, pakotin sen menee ottaa tän kuvan mulle :DD

xD Mikolla on häiriintyny mieli, se näkee tässä miehen sukupuolielimet :DDD
Ja tässä naisen... :D
Ihana roadtrip oli, menihän se päivä näinkin. Nyt on pylly ihan puuduksissa autossa istumisesta, mut oli tää reissu vaan sen arvosta.

PS: Se eväsretkipaikka oli mielettömän hieno! Mikko kerto sen historiaa, joka on kyllä aika pelottava ja se näytti mulle tän megapelottavan kummitusvideon kännykällään. Tää video ei liity tohon paikkaan mitenkään, mut hyi että oikeesti miten pelottava.. Mä oon ehkä liian taikauskonen tai jotain.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! :)